Yli 50 vuotta vanha kuva
Historia:
Yli 400 vuotta vanha rotu
Kingcharlesinspanielin alkuperä on tuntematon mutta oletetaan, että se periytyy samoista alkulähteistä kuin muutkin mannermaiset ja englantilaiset kääpiöspanielit. Tuhat kaksisataa luvulta lähtien on Vanhojen Mestareiden maalauksissa nähtävissä pieniä kääpiökoiria, joiden tiedetään kulkeutuneen kauppalaivojen ja Silkkitien kauppiaiden matkassa Kaukoidästä Eurooppaan. Tämän tyyppiset koirat olivat erittäin suosittuja kuninkaallisten ja aatelisten joukossa ja koirat levisivät kuningashuoneesta toiseen lahjoina. Englannissa 1600- luvulla eläneet Kaarle I ja II antoivat rodulle nimensä.
Kuningatar Victorian aikana 1800 – luvulla kääpiöspanieleista eriytyi kaksi tänä päivänä tunnettua rotua , kingcharlesinspanieli ja cavalierkingcharlesinspanieli. Ensimainittuihin sekoittui mopsia ja pekingeesiä ja syntyi kupolipäinen, hyvin lyhyt kuonoinen, rungoltaan neliömäinen ”Kingcalle”. Näiden rotujen myötä selittyy myös kingcallejen itämaisia vaikutteita omaava luonne
Nykyään harvinainen rotu
Tällä hetkellä kingcharlesinspanieli on maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen rotu. Rodun kotimaassa, Englannissa, vuosittaiset rekisteröinnit ovat noin 150 – 200 yksilöä (vastaava luku cavaliereilla noin 12.000 kpl), USA:ssa noin 200 kpl, Ranskassa noin 300 kpl ja muissa maissa huomattavasti vähemmän. Muissa Pohjoismaissa vuosittaiset rekisteröinnit ovat suurin piirtein samoissa lukemissa Suomen kanssa. Rotutyyppi on melko yhtenäinen kaikkialla maailmassa, mutta koirien koossa on suuria vaihteluja.
Kingcharlesinspanielit Suomessa
Ensimmäiset kingcharlesinspanielit tulivat Suomeen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta kasvatus Suomessa alkoi virallisesti vasta 1960-luvulla, kun Zepherine kennelistä (Joyce Birchall) tuotettiin koiria Suomeen. Ensimmäiset suomalaiset kennelit olivat of Zlazano (Paula Kangassalo) ja Absinth’s (Eine Castrén). Kanta laajeni selvästi heti 70-luvun alussa, kun Anncourt kenneliin (Annukka Paloheimo-Segersven) tuotiin useita koiria Englannista mm. Zepherine ja Tudorhurst kenneleistä.
Kingcharlesinspanieleita on koko ajan ollut lukumäärältään vähän, mutta 2000- luvun alkupuolelta lähtien nähtiin rodun uusi tuleminen. Suomeen tuotiin koiria USA:sta, Australiasta, Englannista, Norjasta, Ranskasta, Saksasta ja Tšekin tasavallasta.
Rodun kasvatus on alusta saakka ollut alle 10 kasvattajan käsissä ja rotu ei missään vaiheessa ole ollut erityisessä suosiossa. Rodun rekisteröinnit ovat kuitenkin pysyneet vuosittain tasaisesti kahdenkymmenen yksilön tuntumassa.
Kingcharlesinspanieleita on rekisteröity yhteensä 767 kappaletta (maaliskuu 2023), missä on mukana sekä Suomessa syntyneet pennut että tuontikoirat.
Kingcharlesinspanieleita on Suomessa tällä hetkellä arviolta noin 150 yksilöä.
Vastuullista kasvatusta tulevaisuudessakin
Kingcharlesinspanielien jalostuksen ja kasvatuksen tavoitteena on vähintään säilyttää nykyinen populaatio ja pyrkiä siihen, että vastuulliset, jalostussuosituksia noudattavat kasvattajat rekisteröivät kaikki pennut. Rodun geenipooli on maailmanlaajuisesti pieni ja viime vuosiin saakka rodun jalostuspohjan laajuus on ollut turvattu Iso-Britannian kannan tehollisen koon turvin. Vuosien 2019 ja 2020 aikana ovat kuitenkin rekisteröintiluvut kääntyneet selkeään laskuun rodun kotimaassa.
Rotu on tätä nykyä haavoittuva. Tärkeä tavoite on siis lisätä rodun tunnettavuutta, houkutella potentiaalisia rotuharrastajia rotuyhdistyksen piiriin ja tukea kasvattajia jatkamaan kasvatusta säilyttäen jalostuspohjan mahdollisimman laajana.
Jalostuksen ja kasvatuksen uhkana on tällä hetkellä väärinkäsitys siitä, että kingcharlesinspanieli olisi sairas rotu lyhyen kuononsa takia. (ks. TERVEYS)
Historia:
RODUN TAUSTA
Kingcharlesinspanielin alkuperästä on loppujen lopuksi kovin vähän kirjattua tietoa. Tärkein kirjattu asialähde on Mrs Lyttonin teos ”Toy Dogs and Their Ancestors” vuodelta 1911.
Spanielityyppiset koirat ovat peräisin suuremmalta alueelta Etelä–ja Keski-Eurooppaa. Rotumme alkutaipaleelta oli todennäköistä, että italialaiset kääpiöspanielit tulivat Ranskan kautta Englantiin. Nämä loivat alun rodulle. 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa tuotiin Englantiin itäaasialaisia lyhytkuonoisia sylikoiria, joita risteytettiin silloisiin kääpiöspanieleihin. Näin nykyinen rotu alkoi hahmottua 1830-luvulla. Lyttonin mukaan lyhytkuonoisuus on kingcharlesinspanielilla peräisin joukosta aasialaisia lyhytkuonoisia koiria, oli ne sitten vanhan tyyppisiä kiinanpalatsikoiria, japanese chinejä, mopseja tai muita samankaltaisia koiria. Pienet lyhytkuonoiset sylikoirat Asiasta ovat antaneet vaikutuksen paitsi rodumme lyhyeen kuono-osaan myös oman leimansa rodun luonteeseen, joka eroaa muiden spanieleiden käyttäytymisestä ja luonteesta.
Lyttonin mukaan voidaan kingcharlesinspanielin alkuperä ja historia kerrata seitsemään vaiheeseen. Tässä lyhyesti vaiheet:
(1) Gredin, oli Englannissa cocker spanielin muunnos. Musta tai black and tan. Alkuperäinen gredin on sittemmin hävinnyt.
(2) Pyrame, samantyyppinen kuin gredin, molemmat metsästyspanieleita. Lyhyehkö turkki rungossa, lyhyet hapsut korvissa. Kingcharlesinspanieleilla nykyisinkin esiintyvää varpaiden ja kynsien yhteen kasvamista sanotaan olevan peräisin pyrame koirasta. Pyrame on nyttemmin sukupuuttoon kuollut rotu.
(3) Kihara King Charles, oli musta koira jolla valkea rinta. Todennäköisesti vesi-spanielin jälkeläinen.
(4) Truffle koira, hyvin samantapainen kuin edellinen. Usein musta mutta löytyi useita värejä. Sanottiin olevan pienen ranskalaisen vesispanielin tai villakoiran muunnos. Ranskasta tuotiin Kaarle I hallitsijakaudella truffle koiria Englantiin. Truffle on sukupuuttoon kuollut.
(5) Duke of Norfolk’s Sussex spaniel, tämä oli kiharakarvainen pieni spanieli mutta huomattavasti kookkaampi kuin ns kihara king charles. Väriltään usein black and tan, maksanvärinen tai kirjava. Myös sukupuuttoon kuollut
(6) Trawler, kiharan king charlesista ja sussex spanielista kehitetty metsästykseen. Päälaki litteä—eli ei kupolimainen. Trawler on sukupuutton kuollut.
(7) Nykypäivän king charles spanieli on saanut alkunsa pyramen ja kiharan king charlesin risteyksenä ja sen lisäksi lyhytkuonoisten pienten aasialaisten
sylikoirien kanssa.
Rotu on Englannin kuninkaan Kaarle II nimikkorotu. Englannin kuninkaan Kaarle II:n suuri intohimo oli viehättävien ja pehmeäturkkisten kääpiöspanieleiden kasvattaminen. Mainittakoon, että Kaarle II oli Englannin ja Skotlannin kuningas vuodesta 1660 vuoteen 1685.
Kuninkaalliset kerrokset, virkahuoneet ja juhlasali vilisivät Kaarle II lemmikkejä ja minne tahansa kuningas menikin hänen spanielinsa ympäröivät hänet. Kaarle II:n veli Jaakko jakoi tämän viehätyksen koiriin ja vasta Jaakon hallituskaudella (1685-1688) niiden suosio saavutti huippunsa. Kun Stuartit astuivat valtaan Englannissa, ei pieniä koiria suvaittu enää hovissa. Monet niistä saivat seurata herrojaan maanpakoon, mutta joitakin jäi korkeimman aatelin linnoihin. Victorian aikaan (Englannin ja Irlannin hallitsija 1837-1910) pienet spanielit olivat taas suosittuja hovissa. Victorialla itsellään oli koko joukko koiria.
Ensimmäiset kingcharlesinspanielit tulivat Suomeen 1900-luvun alussa, mutta nykyinen kanta ja kasvatus on saanut alkunsa meillä 1960-luvulla englantilaisista tuontikoirista.
On syytä huomioida että rodun alkuajoista lähtien oli tapana typistää hännät. Vasta kun typistäminen lopetettiin, voitiin todeta, että pentueissa voi syntyä eri tyyppisiä häntiä; pitkiä ja töpöhäntiä. Osalla voi myös olla häntämutkia. Hännän osalta ei siis voi sanoa tehdyn systemaattista jalostustyötä.
Kingcharlesinspanielin alkuperä on tuntematon mutta oletetaan, että se periytyy samoista alkulähteistä kuin muutkin mannermaiset ja englantilaiset kääpiöspanielit. Tuhat kaksisataa luvulta lähtien on Vanhojen Mestareiden maalauksissa nähtävissä pieniä kääpiökoiria, joiden tiedetään kulkeutuneen kauppalaivojen ja Silkkitien kauppiaiden matkassa Kaukoidästä Eurooppaan. Tämän tyyppiset koirat olivat erittäin suosittuja kuninkaallisten ja aatelisten joukossa ja koirat levisivät kuningashuoneesta toiseen lahjoina. Englannissa 1600- luvulla eläneet Kaarle I ja II antoivat rodulle nimensä.
Kuningatar Victorian aikana 1800 – luvulla kääpiöspanieleista eriytyi kaksi tänä päivänä tunnettua rotua , kingcharlesinspanieli ja cavalierkingcharlesinspanieli. Ensimainittuihin sekoittui mopsia ja pekingeesiä ja syntyi kupolipäinen, hyvin lyhyt kuonoinen, rungoltaan neliömäinen ”Kingcalle”. Näiden rotujen myötä selittyy myös kingcallejen itämaisia vaikutteita omaava luonne
Nykyään harvinainen rotu
Tällä hetkellä kingcharlesinspanieli on maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen rotu. Rodun kotimaassa, Englannissa, vuosittaiset rekisteröinnit ovat noin 150 – 200 yksilöä (vastaava luku cavaliereilla noin 12.000 kpl), USA:ssa noin 200 kpl, Ranskassa noin 300 kpl ja muissa maissa huomattavasti vähemmän. Muissa Pohjoismaissa vuosittaiset rekisteröinnit ovat suurin piirtein samoissa lukemissa Suomen kanssa. Rotutyyppi on melko yhtenäinen kaikkialla maailmassa, mutta koirien koossa on suuria vaihteluja.
Kingcharlesinspanielit Suomessa
Ensimmäiset kingcharlesinspanielit tulivat Suomeen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta kasvatus Suomessa alkoi virallisesti vasta 1960-luvulla, kun Zepherine kennelistä (Joyce Birchall) tuotettiin koiria Suomeen. Ensimmäiset suomalaiset kennelit olivat of Zlazano (Paula Kangassalo) ja Absinth’s (Eine Castrén). Kanta laajeni selvästi heti 70-luvun alussa, kun Anncourt kenneliin (Annukka Paloheimo-Segersven) tuotiin useita koiria Englannista mm. Zepherine ja Tudorhurst kenneleistä.
Kingcharlesinspanieleita on koko ajan ollut lukumäärältään vähän, mutta 2000- luvun alkupuolelta lähtien nähtiin rodun uusi tuleminen. Suomeen tuotiin koiria USA:sta, Australiasta, Englannista, Norjasta, Ranskasta, Saksasta ja Tšekin tasavallasta.
Rodun kasvatus on alusta saakka ollut alle 10 kasvattajan käsissä ja rotu ei missään vaiheessa ole ollut erityisessä suosiossa. Rodun rekisteröinnit ovat kuitenkin pysyneet vuosittain tasaisesti kahdenkymmenen yksilön tuntumassa.
Kingcharlesinspanieleita on rekisteröity yhteensä 767 kappaletta (maaliskuu 2023), missä on mukana sekä Suomessa syntyneet pennut että tuontikoirat.
Kingcharlesinspanieleita on Suomessa tällä hetkellä arviolta noin 150 yksilöä.
Vastuullista kasvatusta tulevaisuudessakin
Kingcharlesinspanielien jalostuksen ja kasvatuksen tavoitteena on vähintään säilyttää nykyinen populaatio ja pyrkiä siihen, että vastuulliset, jalostussuosituksia noudattavat kasvattajat rekisteröivät kaikki pennut. Rodun geenipooli on maailmanlaajuisesti pieni ja viime vuosiin saakka rodun jalostuspohjan laajuus on ollut turvattu Iso-Britannian kannan tehollisen koon turvin. Vuosien 2019 ja 2020 aikana ovat kuitenkin rekisteröintiluvut kääntyneet selkeään laskuun rodun kotimaassa.
Rotu on tätä nykyä haavoittuva. Tärkeä tavoite on siis lisätä rodun tunnettavuutta, houkutella potentiaalisia rotuharrastajia rotuyhdistyksen piiriin ja tukea kasvattajia jatkamaan kasvatusta säilyttäen jalostuspohjan mahdollisimman laajana.
Jalostuksen ja kasvatuksen uhkana on tällä hetkellä väärinkäsitys siitä, että kingcharlesinspanieli olisi sairas rotu lyhyen kuononsa takia. (ks. TERVEYS)
Historia:
RODUN TAUSTA
Kingcharlesinspanielin alkuperästä on loppujen lopuksi kovin vähän kirjattua tietoa. Tärkein kirjattu asialähde on Mrs Lyttonin teos ”Toy Dogs and Their Ancestors” vuodelta 1911.
Spanielityyppiset koirat ovat peräisin suuremmalta alueelta Etelä–ja Keski-Eurooppaa. Rotumme alkutaipaleelta oli todennäköistä, että italialaiset kääpiöspanielit tulivat Ranskan kautta Englantiin. Nämä loivat alun rodulle. 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa tuotiin Englantiin itäaasialaisia lyhytkuonoisia sylikoiria, joita risteytettiin silloisiin kääpiöspanieleihin. Näin nykyinen rotu alkoi hahmottua 1830-luvulla. Lyttonin mukaan lyhytkuonoisuus on kingcharlesinspanielilla peräisin joukosta aasialaisia lyhytkuonoisia koiria, oli ne sitten vanhan tyyppisiä kiinanpalatsikoiria, japanese chinejä, mopseja tai muita samankaltaisia koiria. Pienet lyhytkuonoiset sylikoirat Asiasta ovat antaneet vaikutuksen paitsi rodumme lyhyeen kuono-osaan myös oman leimansa rodun luonteeseen, joka eroaa muiden spanieleiden käyttäytymisestä ja luonteesta.
Lyttonin mukaan voidaan kingcharlesinspanielin alkuperä ja historia kerrata seitsemään vaiheeseen. Tässä lyhyesti vaiheet:
(1) Gredin, oli Englannissa cocker spanielin muunnos. Musta tai black and tan. Alkuperäinen gredin on sittemmin hävinnyt.
(2) Pyrame, samantyyppinen kuin gredin, molemmat metsästyspanieleita. Lyhyehkö turkki rungossa, lyhyet hapsut korvissa. Kingcharlesinspanieleilla nykyisinkin esiintyvää varpaiden ja kynsien yhteen kasvamista sanotaan olevan peräisin pyrame koirasta. Pyrame on nyttemmin sukupuuttoon kuollut rotu.
(3) Kihara King Charles, oli musta koira jolla valkea rinta. Todennäköisesti vesi-spanielin jälkeläinen.
(4) Truffle koira, hyvin samantapainen kuin edellinen. Usein musta mutta löytyi useita värejä. Sanottiin olevan pienen ranskalaisen vesispanielin tai villakoiran muunnos. Ranskasta tuotiin Kaarle I hallitsijakaudella truffle koiria Englantiin. Truffle on sukupuuttoon kuollut.
(5) Duke of Norfolk’s Sussex spaniel, tämä oli kiharakarvainen pieni spanieli mutta huomattavasti kookkaampi kuin ns kihara king charles. Väriltään usein black and tan, maksanvärinen tai kirjava. Myös sukupuuttoon kuollut
(6) Trawler, kiharan king charlesista ja sussex spanielista kehitetty metsästykseen. Päälaki litteä—eli ei kupolimainen. Trawler on sukupuutton kuollut.
(7) Nykypäivän king charles spanieli on saanut alkunsa pyramen ja kiharan king charlesin risteyksenä ja sen lisäksi lyhytkuonoisten pienten aasialaisten
sylikoirien kanssa.
Rotu on Englannin kuninkaan Kaarle II nimikkorotu. Englannin kuninkaan Kaarle II:n suuri intohimo oli viehättävien ja pehmeäturkkisten kääpiöspanieleiden kasvattaminen. Mainittakoon, että Kaarle II oli Englannin ja Skotlannin kuningas vuodesta 1660 vuoteen 1685.
Kuninkaalliset kerrokset, virkahuoneet ja juhlasali vilisivät Kaarle II lemmikkejä ja minne tahansa kuningas menikin hänen spanielinsa ympäröivät hänet. Kaarle II:n veli Jaakko jakoi tämän viehätyksen koiriin ja vasta Jaakon hallituskaudella (1685-1688) niiden suosio saavutti huippunsa. Kun Stuartit astuivat valtaan Englannissa, ei pieniä koiria suvaittu enää hovissa. Monet niistä saivat seurata herrojaan maanpakoon, mutta joitakin jäi korkeimman aatelin linnoihin. Victorian aikaan (Englannin ja Irlannin hallitsija 1837-1910) pienet spanielit olivat taas suosittuja hovissa. Victorialla itsellään oli koko joukko koiria.
Ensimmäiset kingcharlesinspanielit tulivat Suomeen 1900-luvun alussa, mutta nykyinen kanta ja kasvatus on saanut alkunsa meillä 1960-luvulla englantilaisista tuontikoirista.
On syytä huomioida että rodun alkuajoista lähtien oli tapana typistää hännät. Vasta kun typistäminen lopetettiin, voitiin todeta, että pentueissa voi syntyä eri tyyppisiä häntiä; pitkiä ja töpöhäntiä. Osalla voi myös olla häntämutkia. Hännän osalta ei siis voi sanoa tehdyn systemaattista jalostustyötä.
Kingcharlesinspanieli.ry © Copyright
